Tunsin oloni levolliseksi. Olin odottavainen ja toisaalta, en odottanut mitään. Olin valmis ottamaan vastaan sen mitä aika toisi tullessaan.

Nostin kaihtimet kokonaan ylös ja annoin jo oranssina puiden takana kurkistelevan auringonnousun astua sisään maalaamaan pöydän pintaan, sohvan selkänojaan, lattiaan kaunista kuviotaan. Otin säteet vastaan silmilläni, kuin näkymättömän energian virtaamassa koko kehooni. Avasin kämmeneni valoa päin ja levitin sormeni haralleen kuin antautuen valolle, vartaloni kuin suuri akku, ja aurinko sen laturi. Suljin silmäni ja tunsin valon säteiden tuoman viestin voimasta ja vakaudesta virtaavan koko kehooni.

Avasin silmäni ja näin sinut. Sinä leijailit oranssia taivasta vasten kuin maalauksen kiintopiste. Upea vaaleanpunainen laskuvarjosi kuin siveltimen veto taivaanrannan maalarin kanvaksella. Mustana viivana erottuva vartalosi kuin lupaus elämänilosta, turvasta. Hymyilin onneani myötäillen. Astuin ulos ja juoksin hengästyen niitylle sinua vastaan. Sinne sinä pian laskeutuisit.

Vahvat jalkasi kohtasivat maan pinnan sulavasti joustaen. Laskuvarjo leijaili kepeästi perässäsi, peittäen sinut alleen. Autoin sinut ylös kädestä tukien, hymyillen. Sinä nauroit ja iloitsit adrenaliinin vielä virratessa vuolaana sisälläsi läpi kestävien lihastesi ja vankkumattomien luittesi.

Annoit vaaleanpunaisen silkin valua pois päältäsi, tartuit käteeni ja juoksimme sisään voittajina. Olimme maailman huipulla, auringon energia virraten suonissamme. Kosketimme taivasta, ja se kosketti meitä.

Photo by Jordan Wozniak on Unsplash