Satakielen luona
asui päivin hän
oksallansa siemen
alkoi itämään

mistä minä alan?
mihin piirrän rajan?
onko tää mun juttu,
vaikkei olekaan jo tuttu?

turvallisin mielin 
tutki uutta hän
luona Satakielen
sylin lämpimän

monet ilot kohtas'
naurut riemuisat
surut, pelot, murheet
siirtyi tuonnemaks'

mut oli lupa tuntea
näyttää mikä mieli
aina oli turvallinen 
ja ymmärtäväinen Satakieli

Kun Satakielen luona
asui päivin hän
mitä oisi voinut
toivoa enemmän

oksalta siis sieltä
nousi matkaan hän
isoks' taimeks' kasvaneena
etsimään elämän

suuria seikkailuja
on valmis kohtaamaan
Satakielen laulun 
kun mukaansa hän saa