Perjantaiaamuna kysyin itseltäni

Mistä löydät ilon silloin kun elämän energia
piiloutuu peiton alle, laskeutuu raskaasti silmäluomien päälle
ja sanoo:
	älä enää
	anna jo rauha
	pysähdy jo.

Mistä löydät rauhan silloin kun lempeys
pakenee tyynyn sisään, jättää hartiat jäykäksi
ja sanoo:
	älä enää anna pois
	anna jo itsellesikin
	pehmennä jo.

Vastaus piirtyi kynästä paperille: 

Ei olosuhteitaan voi muuttaa hetkessä. 
Ei voi paeta peiton alle elämän energian perässä, jäädä 
halaamaan tyynyä lempeyden löytämiseksi.

On jaksettava vielä se yksi, ja toinen, 
kolmas ja muutama muu,
	ja sittenkin vielä.

On jaksettava.
Pingotettava painuneita silmiään auki sen verran,
että näkee ilon pilkahduksen arjessa, toisen silmissä.

On jatkettava.
Rentoutettava jäykistyneitä hartioitaan sen verran, 
että tuntee rauhan laskeutuvan keveinä, lämpiminä laineina 
olkapäiden kautta olemukseen.

Ja kun lopulta koittaa se hetki, 
kun elämän energia tekee tilaa peiton alla,
kun lempeys lainehtii luoksesi tyynyn tuoksusta, 
kun antaudut levolle: 
	ilo tarttuu hiuksiisi 
	rauha halaa hartioitasi 
	ja seuraa sinua, kun olet valmis nousemaan jaloillesi. 

Leave a comment