Kuulen jo kaukaa,
kuinka se tulee laakson rinnettä alas, 
pyörähtää sen pohjalla silmukan, 
jatkaa ylös vastarinnettä
ja koputtaa ikkunani kohdalla.

Menen avaamaan,
annan raikkaan ilman vyöryä kasvoilleni, 
pyörittää tyynyntuoksuisia hiuksiani, 
suhista ohitseni huoneeseen.

Tuuli saa yön yli seisseen paksun ilman liikkeelle.
Se antaa aamusuihkun nukkuville hiukkasille, 
unelmiinsa unohtuneille leijailijoille. 

Se kiertää huoneen perimmäiseenkin nurkkaan,
jatkaa seinänviertä pitkin 
takaisin ulos,
etsimään toista avointa ikkunaa 
jonka kahvaan tarttuu toinen käsi, 
lauantai-aamuna kello 6.

Haluaisin kätellä tuota kättä,
olla ystävä,
aamun aistija yhdessä.

Ojentaa aamuteen, sanomalehden,
kukkakimpun tai kirjan, ehkä
runon auringonnoususta,

kävellä vasta heränneellä niityllä vieretysten, 
kädet samaan tahtiin heiluen ees taas...

Kunnes, 

tuuli tulee takaisin kovalla voimalla,
herättää haaveistani,
lennättää vanhat valokuvat ikkunalaudalta lattialle,
yrittää ovenraosta läpi,
käytävälle.

Siinä se ei onnistu, 
vaan läimäisee oven kiinni.

Ei tuuli sitä tahallaan tee,
vaikka viereisissä huoneissa
nukkuvat niin hiukan ajattelevatkin,
mutta kääntävät kylkeään,
jatkavat samaa untaan
kuin mistä tulivat repäistyksi. 

Tuuli perääntyy anteeksipyytämättä ulos,
hiljentää linnutkin mennessään.
Se ajaa aalloillaan liitelevät lokit kauemmas merelle,
pienet pyrähtelijät puihin ja pensaisiin,
aidankoloihin aamukuoroaan aloittelemaan. 

Tuuli on tänään levoton, totean, 
kun se ulvoo turhautumistaan siellä missä 
saa ääntä aikaiseksi,
kirkumalla kapean käytävän pintoja vasten, 
terävien nurkkien kulmasta matalaa huminaa huokuen.

Se ilmaisee itseään aikansa
kunnes väsyy, 
porhaltaa alas laakson rinnettä,
tekee silmukan sen pohjalla,
puhaltaa perhoset liikeelle 
peltolemmikeistä ja pehmytkurjenpolvista,
jatkaa vastarinnettä ylös 
yli laakson korkeimman kukkulan.

Sitten se pysähtyy hetkeksi,
kuulee lokkien palaavan perässään laaksoon
ja katoaa ketään hyvästelemättä kukkulan taa.

Minä palaan peiton alle ja jätän ikkunan auki.
Huoneen hiukkaset asettuvat paikoilleen 
uudistuneina, 
raukeina,
raikkaina,
valmiina uuteen päivään.